Minä en yleensä lue kirjoja. Tai luin ennen, mutta en enää aikoihin ole oikein jaksanut. Jos joskus aloitankin jotakin, en meinaa millään päästä loppuun, riippumatta siitä kuinka kiinnostava opus olisi kyseessä. Oli siis suoranainen ihme, että sain Patrik Borgin ja Juhapekka Tukiaisen Hyvän olon avaimet todellakin luettua kannesta kanteen. Jotkut luvut kahlasin läpi vähän ylimalkaisemmin, jotkut taas luin suurella tarkkuudella alleviivaillen tai muita merkintöjä tehden. Helppolukuinen, selkeä, ytimekäs.
Minulla on paljon perustietoutta hyvään ruokavalioon, liikuntaan ja terveyteen liittyen. Väitän tienneeni kyllä vallan mainiosti, mistä tässä on kyse. Silti lukukokemus oli jollain tapaa avartava. Kirjassa ei esitellä mitään uutta ja mullistavaa dieettiä tai opasteta oikeanlaiseen urheilusuoritukseen. Opetuksen mullistavuus piilee juurikin siinä. Mitään mullistavaa ei tarvita. Saa syödä, ei tarvitse liiaksi rehkiäkään. Kaikki hyvin, hei! Sä oot hyvä, sä osaat, pystyt, onnistut - ihan tavallisilla asioilla. Järkevästi. Tasaisesti.
Ja lukiessaan yhtäkkiä huomaa, että kaikki tämä ihan tavallinen ja järkevä, maanläheinen tietous inspiroi valtavasti. Edessä ei olekaan jotakin suurta ja tuntematonta, hankalaa. Ei mitään sellaista, jonka eteen tarvitsisi ihan hirveästi pinnistellä, haastaa itseään ja pelätä että tässä on taas yksi epäonnistunut yritys edessä. Päinvastoin. Tulee vain se tunne, että juuri tätähän minä olen hakenutkin. Koko ajanhan minä olen pyrkinyt juuri tähän. Kirja selkeytti omia ajatuksiani. Olen aina ollut sellainen elämästä nautiskelija! Toki tiedän, millaista terveellisempi ruokavalio olisi, kuinka paljon enemmän voisinkaan liikkua, mutta olen fiilistelijä, joka saa iloa elämään ystävien kanssa nautituista viinesitä ja juustoista, herkkuhetkistä kahvikupposen äärellä tai leppoisasta lojumisesta läjässä sängyllä - ei mulla ole ikinä ollut pakottavaa tarvetta tehdä asialle mitään. Oli miellyttävää aloittaa kirja, jonka ensimmäisen luvun johdannossa jo sanotaan näin: "Nauttiminen ja ilo ruokailusta, ruoasta ja ruokaseurasta ovat oleellinen osa hyvää syömistä. Ne tuovat laatua elämään." Mä oon niiiiiin samaa mieltä! Kirja on jotenkin ihanan armollinen! Kaiken ei tarvitse syömisessä ollakaan täydellisen kunnossa, riittää että tärkeimmät asiat ovat! Jes! Olen joskus kokeillut olla herkkulakossa, mutta moiset lakot ovat tuhoon tuomittuja. Kieltäytymisen voima on niin vahva, että kohta herkkuja tuleekin himoittua ja ahmittua kaksinverroin enemmän.
Hyvän syömisen peruspilareista mieleeni jäivät erityisesti ateriarytmi sekä vihannekset, hedelmät ja marjat. Tiedän, että ateriarytmi on minulla toisinaan hakoteillä epäsäännöllisen työni vuoksi. Jos olen intensiivisesti kiinni työkuvioissa iltapäivällä, skippaan päivällisen kokonaan ja ahmin jääkaapin tyhjäksi iltapalan aikaan. Tällaisia kompastuskiviä minun kannattaisi aktiivisemmin vältellä.
Kirjan lukemisen myötä koin suuren hevi-herätyken ;) Perheessämme syödään valtava vuori hedelmiä aamuisin, välipaloilla ja iltaisin, mutta vihannesten osuus jää aika pieneksi. Normaalina arkipäivänä ei tule väsäiltyä salaattia tai kokkailtua kasviksia. Kasvikset keventävät aterioita ja niiden jälkeisiä verensokerin heilahteluita. Ajattelin muutamana päivänä pitää Hevi-päiväkirjaa, johon merkkaan, minä verran hedelmiä, vihanneksia ja marjoja syön. Kirja opasti nauttimaan 1-2 hedelmää päivässä ja lisäksi kaksi ateriaa, joissa kasviksia on noin kolmannes lautasesta. Hedelmiä vedän päivittäin vähintään 2, mutta mitenköhän käy aterioilla... Haluan tietää, toteutuuko meillä se mainoksesta tuttu "Puoli kiloa päivässä!" Pyrin myös lisäämään kalaa ruokavalioomme. Uunilohi on ollut meillä sellaista harvinaista herkkua, mutta ehkä mun täytyy opetella muitakin kalaruokia :) Fisu on hyvä juttu!Kirjassa romutetaan joitakin perinteisiä suomalaisia ajattelutapoja. Ruisleipä ei ehkä olekaan se Ainoa Oikea, vaan KAIKKI viljalajikkeet ovat täysjyväisinä terveellisiä, ruis on yksi monista. Tai suomalaisten tiukka käsitys kohtuudesta. Annatko itsellesi luvan herkutteluun vain yhtenä päivänä viikossa ja siloinkin yhden karkin muodossa? Aivan turhaan! Juhlissa saa syödä leivoksen, leffassa saa mussuttaa poppareita - that's what we call LIFE, honey! <3 Kun syö arjessa useimmiten hyvin, kohtuullinen herkuttelu silloin tällöin on aivan sallittua.
Entäs se liikunta sitten? Tärkeintä lienee, ettei ikinä päästä itseään aivan aliteholle. Elimistömme sopeutuu nopeasti ja kuvittelee, että tämä taso riittää nyt. Sekä lihakset että sydän tottuvat välittömästi vähäiseen käyttöön. Jos olet istumatyössä ja kökötän koneen äärellä 8 tuntia, illalla vietät pari tuntia sohvalla lojuen, on lenkille lähtö äärimmäisen vaikeata. Jos puolen tunnin välein liikauttaa itseään edes vähäsen, tulee päivän tai viikon mittaan tehtyä jo useita pikku liikkuja. Tällä tavalla tuntuu miellyttävämmältä lähteä reippaalle kävelylle ja tulla virkeän punaposkisena takaisin. Kuntoilu ja kunnon ponnistelu ovat vasta sitä kolmos-leveliä! Ja jotta kuntoilukin tuntuisi ihanalta, eikä ärsyttävältä, täytyy omaa kehoa kuunnella: Mieti miten aloitat, milloin lopetat, anna aikaa riittävään palautumiseen. Älä luo tiukkaa rutiinia, vaan kokeile erilaisia juttuja. Minä kävelen paljon kun en ajokorttiakaan omista, pyöräilen ja aion jatkossakin yrittää ehtiä silloin tällöin zumbaan, uimaan tai salille. Pystyn hyvin palauttamaan mieleen sen tunteen kun jumpan jälkeen salin valot himmenevät, aletaan vähän venytellä ja kajareista kuulen ihanan PistePisteen biisin <3Me Oriflamelaiset voimme olla ylpeitä, että Wellness-tuotteiden myynnin ohella voimme suositella myös näin loistavaa hyvän olon kirjaa!
