Kynnet eivät ole minulla mikään ylpeilyn aihe. Ne eivät koskaan ole näyttävän pitkät, mutta eivät nyt sentään ihan super-olemattomatkaan. Lakkaan niitä kyllä ja minulle on Oriflame-urani aikana kertynyt hyvä lakka-arsenaali. Mutta siihen se sitten usein jääkin. Lakat rapistuvat rumaksi ajan myötä, enkä aina vaivaudu päivittämään lakkakerroksia siihen tahtiin kuin pitäisi. En vaivaudu viilaamaan tai muutoin hoitamaan kynsiä, tai hankkimaan välineitä sellaiseen. Toki multa se kynsilakanpoistoaine löytyy ja käytän sitä aina äärimmäisessä hädässä silloin kun edessä on joku todella tärkeä työtehtävä, johon en pysty menemään lohkeilleilla edellis-viikon kynsilakoilla.
Oli siis tervetullut yllätys tämä Instant Nail Protector! Sain sen hiljattain siis testattavakseni. Kynsien kovettajalakan avulla saan vahvemmat kynnet jo yhdellä käyttökerralla. Ajan myötä kynsiä kovettava aktiiviaine vähentää kynsien liuskoittumista (PLIIIIS, toimi!!!!) ja tekee kynsistä joustavat :) Yksi kokeilukerta takana - we'll see! Kynsien lohkeiluun auttaa toki myös kalsium ja protskut! Ei pidä unohtaa niitäkään :)
Plussaa siitä, että silloin kun ei jaksa laittaa värikästä kynsilakkaa, muttei tahdo kynsien esiintyvän kuitenkaan ihan naturellinäkään, tällainen kirkas lakka on aika bueno :) Tykkään.
Oletko perehtynyt Oriflamen laajaan kynsienhoitotuotevalikoimaan? Löytyy kuulkaas apu jos jonkinlaiseen ongelmaan! Kovettajan lisäksi omat purkit ja purtilot hauraille kynsille, kynsinauhoille sekä vahvistusta myös seerumin muodossa, unohtamatta tietenkään sisäisesti nautittuja pikku apulaisia, eli Hair&Nail NutriComplex-valmistetta. :)
Olen usein sanonut, että pidän työstäni, siis siitä ihan oikeasta työstäni nuorten parissa siksi, että siinä voi aina rakastua uudelleen. Elämääni tupsahtaa kuin Taivaan lahjana aina uusia nuoria, jotka valloittavat minut. Eilen tajusin, että ihan samahan se on tässä Oriflamessakin! Minä saan aina vain rakastua uudelleen! Aina Oriflame onnistuu yllättämään niin, että minä vain huokailen taas onnesta, että voih, mikä uutuus-lemppari löytyikään jälleen! Näin kävi nimittäin testattuani Oriflamen uunituoreen Beauty Balmin. I'm lovin' it!
Oli toki jo korkea aika saada Oriflamellekin BB-voide! Siitä on kuitenkin jo reippaasti aikaa - eikö niin, että ainakin yli vuosi kun BB-voiteet valloittivat meikkipussit. Asiakkaat ovat kyselleet, eikö teilläkin Oriflamella ole BB:tä! Olen sujuvasti suositellut sävyttäviä päivävoiteitamme, jotka ovatkin todella toimivia, mutta on ihanaa saada valikoimiin vihdoinkin myös ihan oikea BB!
Ja mikä tässä voiteessa nyt sitten on niin ihmeellistä?! Tiesitkö, että BB hoitaa ihoasi kasvovoiteen tavoin, mutta myös kaunistaa kuin meikki. Siksi se on kauneustrendeissä kuuminta hottia (toisin kuin tämä sanonta - kuuminta hottia - se on jo so last season). Tätä käytetään silloin kun halutaan saada virheettömän näköinen iho nopsakkaasti! Puunaamatta turhan pitkää tovia.
Oriflamen BB-voiteessa yhdistyy viisi mahti-juttua:
Se kosteuttaa koko päivän ja antaa iholle ihanan pinnan. Jos ihosi on kuiva, voit laittaa tietysti ennen BB:tä myös kosteusvoidetta, mutta jos sinulla on sekaiho tai rasvainen iho, pelkkä BB riittää!
Suojakerroin 30! Mieti, kolkyt! Aika hyvä! Tosin sää meillä täällä Rovaniemellä on kuin syyskuussa, joten ei ihan hirveän korkeita suojakertoimia tarvita näillä leveyksillä, mutta ehkä vielä jonain päivänä! :)
Voide peittää näpyt ja ihon pienet virheet, kuten pigmenttiläiskät tai epätasaisen ihonvärin. Minusta tämä on loistavasti peittänyt ihoni ärsyttävää punakkuutta, jes! Aamusta iltaan saakka! Lisäksi voide pienentää ihohuokosia.
Heleyttää ihoa - ihanaa!
Ja sokerina pohjalla vielä se, että voide on öljytön! Täydellistä
Ainoa miinus on mielestäni kovin pieni tuubi, ottaen huomioon että kyseessä on päivittäiseen käyttöön tarkoitettu tuote. 30 ml tuntuu aika snadilta. Tosin ehkä näin aluksi on hyvä, ettei tuubi ole suuren suuri, ei ole ainakaan sen puoleen korkea kynnys tilata uutta tuotetta testattavaksi.
Minun sävyni on light. Kokeilepa ensi jaksolla, mikä on sinun sävysi. :)
Hei, vieläkö muistat minut?! Blogini on muumioitunut pitkän tauon aikana, mutta välillä elämässä on vähän toiset asiat pinnalla ja välillä sitten taas toiset. Kyllä te tiedätte.
Toukokuussa, kyllä, se oli ajankohta joskus viiiiikkoja viikkoja sitten, mutta silloin mun luona vietettiin ihanaa Oriflame-iltaa ja ehkä mä nyt näin pitkän kotvasen jälkeen julkaisen kuitenkin muutamia kuvia illastamme. Talo täyttyi upeista leideistä, jotka innoissaan kokeilivat tuotteita, osallistuivat mahtaviin arvontoihin, sekä kävivät yhdessä herkkupöytään kera viinilasillisten. Naisten hemmotteleminen on toki parasta maailmassa. Ilta jatkui vielä saunan merkeissä ja viimeiset naikkoset lähtivät taksilla kotiin vasta myöhään yöllä :)
Onnea on - naapurissa asuva kondiittori :) Valkosuklaa-limekakku oli hitti
Macaronit ja vaahtokarkit
Poropiirakkaa ja salaattia
Uudet kesälempparit! Jalkojen kuorinta ja voide.
Lurps ja nam! Kuorinta on vadelmainen ja voide mustaherukkainen. Tuubit ovat syötävän söpöt ja tökötit sisällä ihanyhtä herkkua. En ole kyllä maistanut. Vielä.
Kevät täällä pohjoisessa on pitkä. Tuntuu, että lumien sulaaminen kestää ikuisuuden! Aurinko alkaa arasti lämmittää, mutta kesä on vielä kaukana. Vappuna minä vasta lopettelin lumilautailu- & laskettelukauden (ja tein sen Suomen parhailla rinteillä by the way). Ihoni on kalman kalpea kuten tavallista, joten viime viikolla oli hyvä hetki tarttua Oriflamen uuteen Self Tan-geeliin ja tehdä pikku testit!
Näiden tuotetestausten tekeminen on muuten ihan parasta mamin omaa aikaa <3 Ihanaa etten tarvitse siihen mitään sen kummempaa: mies menee nukuttamaan lapsukaisia ja äippä saa rauhassa hoitaa kauneutta uppoutuen uutuus-tuotteisiin :) Niin parasta olla oriflamelainen!
Aloitan kasvojen kuorinnalla. Meitä todella hemmoteltiin hiljattain huipputarjouksella, johon varmasti moni muukin valkonaamainen nainen tarrautui kuin pelastavaan oljenkorteen! Kasvojenkuorinta ja itseruskettava olivat niin houkutteleva setti! En ole aikoihin kuorinut kasvojani. Viime kerrasta on niin kauan, etten muistanut miten mukavalta se tuntuukaan! Kärsin aika pitkään inhottavasta ihosairaudesta, jonka aikana kuorinnat olivat kiellettyjä ja hoisin kasvojani säännöllisesti rauhoittavalla naamiolla kauneushoitolassa. Kun haluaa pelata itseruskettavan kanssa varman päälle, kandee iho myös kosteuttaa hyvin ensiksi. Sekä kuorinta että kosteutus löytyy Swedish Spa-sarjasta. Kuorinta on kovasti kehuttu, sitä suorastaan ylistetään nettisivuillamme, minne käyttäjät ovat jättäneet kommenttejaan ja kokemuksiaan, enkä minä voi väittää vastaan. Hellävarainen kuorinta, jonka jälkeen iho tuntuu suloisen pehmeältä. Kasvovoide tietysti viimeistelee fiiliksen.
Uusi itseruskettava kasvogeeli on pienempi kuin
edeltäjänsä. Se oli harmi! Olen näiden tuotteiden suur-kuluttaja! 50
millilitran tuubi on lähinnä vitsi! Vähän kuin testeri! Onneksi mulla
on näitä jo nyt toinen varastossa odottamassa. Rakastan Sun zone-tuotteiden tuoksua, se muistuttaa kesästä ja biitsistä ja merestä! Mutta parasta on tietenkin se, että näihin vaan voi luottaa kuin kallioon! Tasaista jälkeä, kaunis sävy <3 Sopivasti väriä, mutta kuitenkin riittävän hillitty lopputulos. Tykkääään!
Minun on jo nyt pakko hehkuttaa jaksolla 7 myyntiin tulevaa Silk Beauty -sarjan uutta värillistä vartaloemulsiota, jota myös olen kokeillut juuri hiljattain ensimmäisen kerran. Emulsio ruskettaa ihoa vähitellen luonnollisen näköisesti ja kevyesti. Täydellinen minulle, joka olen aikoinani saanut kammottavan itseruskettavafobian ja olen siksi äärimmäisen varovainen näiden tuotteiden kanssa. Ihanaa, että tämä on sillä tavalla armollinen voide, että sen käyttöä ei tosiaankaan tarvitse pelätä :) Sopii testattavaksi myös muille aroille ruskettajille, tähän jää koukkuun!
Ja äh, nyt minä innostun jo ihan liikaa, mutta eikö Very Me -sarjan Peach Me Perfect Hehkuvoide sopisi vielä täydentämään setin?! Kesän tullen tätä täytyy sipaista sääriin ja dekoltee-alueen iholle antamaan persikan pehmeyttä ja hohtoa. Nam! Näillä tuotteilla meistä tulee iiiihania iiiiihania kesämuijia! :)
Minä en yleensä lue kirjoja. Tai luin ennen, mutta en enää aikoihin ole oikein jaksanut. Jos joskus aloitankin jotakin, en meinaa millään päästä loppuun, riippumatta siitä kuinka kiinnostava opus olisi kyseessä. Oli siis suoranainen ihme, että sain Patrik Borgin ja Juhapekka Tukiaisen Hyvän olon avaimet todellakin luettua kannesta kanteen. Jotkut luvut kahlasin läpi vähän ylimalkaisemmin, jotkut taas luin suurella tarkkuudella alleviivaillen tai muita merkintöjä tehden. Helppolukuinen, selkeä, ytimekäs.
Minulla on paljon perustietoutta hyvään ruokavalioon, liikuntaan ja terveyteen liittyen. Väitän tienneeni kyllä vallan mainiosti, mistä tässä on kyse. Silti lukukokemus oli jollain tapaa avartava. Kirjassa ei esitellä mitään uutta ja mullistavaa dieettiä tai opasteta oikeanlaiseen urheilusuoritukseen. Opetuksen mullistavuus piilee juurikin siinä. Mitään mullistavaa ei tarvita. Saa syödä, ei tarvitse liiaksi rehkiäkään. Kaikki hyvin, hei! Sä oot hyvä, sä osaat, pystyt, onnistut - ihan tavallisilla asioilla. Järkevästi. Tasaisesti.
Ja lukiessaan yhtäkkiä huomaa, että kaikki tämä ihan tavallinen ja järkevä, maanläheinen tietous inspiroi valtavasti. Edessä ei olekaan jotakin suurta ja tuntematonta, hankalaa. Ei mitään sellaista, jonka eteen tarvitsisi ihan hirveästi pinnistellä, haastaa itseään ja pelätä että tässä on taas yksi epäonnistunut yritys edessä. Päinvastoin. Tulee vain se tunne, että juuri tätähän minä olen hakenutkin. Koko ajanhan minä olen pyrkinyt juuri tähän. Kirja selkeytti omia ajatuksiani.
Olen aina ollut sellainen elämästä nautiskelija! Toki tiedän, millaista terveellisempi ruokavalio olisi, kuinka paljon enemmän voisinkaan liikkua, mutta olen fiilistelijä, joka saa iloa elämään ystävien kanssa nautituista viinesitä ja juustoista, herkkuhetkistä kahvikupposen äärellä tai leppoisasta lojumisesta läjässä sängyllä - ei mulla ole ikinä ollut pakottavaa tarvetta tehdä asialle mitään. Oli miellyttävää aloittaa kirja, jonka ensimmäisen luvun johdannossa jo sanotaan näin: "Nauttiminen ja ilo ruokailusta, ruoasta ja ruokaseurasta ovat oleellinen osa hyvää syömistä. Ne tuovat laatua elämään." Mä oon niiiiiin samaa mieltä! Kirja on jotenkin ihanan armollinen! Kaiken ei tarvitse syömisessä ollakaan täydellisen kunnossa, riittää että tärkeimmät asiat ovat! Jes! Olen joskus kokeillut olla herkkulakossa, mutta moiset lakot ovat tuhoon tuomittuja. Kieltäytymisen voima on niin vahva, että kohta herkkuja tuleekin himoittua ja ahmittua kaksinverroin enemmän.
Hyvän syömisen peruspilareista mieleeni jäivät erityisesti ateriarytmi sekä vihannekset, hedelmät ja marjat. Tiedän, että ateriarytmi on minulla toisinaan hakoteillä epäsäännöllisen työni vuoksi. Jos olen intensiivisesti kiinni työkuvioissa iltapäivällä, skippaan päivällisen kokonaan ja ahmin jääkaapin tyhjäksi iltapalan aikaan. Tällaisia kompastuskiviä minun kannattaisi aktiivisemmin vältellä.
Kirjan lukemisen myötä koin suuren hevi-herätyken ;) Perheessämme syödään valtava vuori hedelmiä aamuisin, välipaloilla ja iltaisin, mutta vihannesten osuus jää aika pieneksi. Normaalina arkipäivänä ei tule väsäiltyä salaattia tai kokkailtua kasviksia. Kasvikset keventävät aterioita ja niiden jälkeisiä verensokerin heilahteluita. Ajattelin muutamana päivänä pitää Hevi-päiväkirjaa, johon merkkaan, minä verran hedelmiä, vihanneksia ja marjoja syön. Kirja opasti nauttimaan 1-2 hedelmää päivässä ja lisäksi kaksi ateriaa, joissa kasviksia on noin kolmannes lautasesta. Hedelmiä vedän päivittäin vähintään 2, mutta mitenköhän käy aterioilla... Haluan tietää, toteutuuko meillä se mainoksesta tuttu "Puoli kiloa päivässä!" Pyrin myös lisäämään kalaa ruokavalioomme. Uunilohi on ollut meillä sellaista harvinaista herkkua, mutta ehkä mun täytyy opetella muitakin kalaruokia :) Fisu on hyvä juttu!
Kirjassa romutetaan joitakin perinteisiä suomalaisia ajattelutapoja. Ruisleipä ei ehkä olekaan se Ainoa Oikea, vaan KAIKKI viljalajikkeet ovat täysjyväisinä terveellisiä, ruis on yksi monista. Tai suomalaisten tiukka käsitys kohtuudesta. Annatko itsellesi luvan herkutteluun vain yhtenä päivänä viikossa ja siloinkin yhden karkin muodossa? Aivan turhaan! Juhlissa saa syödä leivoksen, leffassa saa mussuttaa poppareita - that's what we call LIFE, honey! <3 Kun syö arjessa useimmiten hyvin, kohtuullinen herkuttelu silloin tällöin on aivan sallittua.
Entäs se liikunta sitten? Tärkeintä lienee, ettei ikinä päästä itseään aivan aliteholle. Elimistömme sopeutuu nopeasti ja kuvittelee, että tämä taso riittää nyt. Sekä lihakset että sydän tottuvat välittömästi vähäiseen käyttöön. Jos olet istumatyössä ja kökötän koneen äärellä 8 tuntia, illalla vietät pari tuntia sohvalla lojuen, on lenkille lähtö äärimmäisen vaikeata. Jos puolen tunnin välein liikauttaa itseään edes vähäsen, tulee päivän tai viikon mittaan tehtyä jo useita pikku liikkuja. Tällä tavalla tuntuu miellyttävämmältä lähteä reippaalle kävelylle ja tulla virkeän punaposkisena takaisin. Kuntoilu ja kunnon ponnistelu ovat vasta sitä kolmos-leveliä! Ja jotta kuntoilukin tuntuisi ihanalta, eikä ärsyttävältä, täytyy omaa kehoa kuunnella: Mieti miten aloitat, milloin lopetat, anna aikaa riittävään palautumiseen. Älä luo tiukkaa rutiinia, vaan kokeile erilaisia juttuja. Minä kävelen paljon kun en ajokorttiakaan omista, pyöräilen ja aion jatkossakin yrittää ehtiä silloin tällöin zumbaan, uimaan tai salille. Pystyn hyvin palauttamaan mieleen sen tunteen kun jumpan jälkeen salin valot himmenevät, aletaan vähän venytellä ja kajareista kuulen ihanan PistePisteen biisin <3
Me Oriflamelaiset voimme olla ylpeitä, että Wellness-tuotteiden myynnin ohella voimme suositella myös näin loistavaa hyvän olon kirjaa!
